Tällä viikolla kaadoimme Taikametsästämme aidon jatkuvan kasvatuksen mukaisesti tukkikuusen, jonka tyvi oli laho.
Aidossa jatkuvassa kasvatuksessa metsästä kaadetaan tukkikokoon kasvaneita puita. Pienet puut ja metsän alikasvos säästetään, niiden annetaan kehittyä ja kasvaa rauhassa: tällöin metsä pysyy myös jatkuvapuustoisena.
Puunkaatohommat tapahtuvat meillä hitaasti ja huolella kahden ihmisen voimin ilman metsäkoneita. Tarkkaan harkitut kaadot ja tekemisen hitaus aiheuttaa hyvin vähän tuhoa metsäluonnolle. Taikametsä on entinen talousmetsä, jota parhaamme mukaan ennallistamme kohti monimuotoisempaa ja luonnollisempaa metsää.
Tukkipuuta otamme tarpeen mukaan polttopuuksi, mutta muutoin metsä saa olla rauhassa. Tyvilahon tukkikuusen pöllitkin siis päätyvät lopulta lämmittämään kotimökkiämme. Kuusessa oli runsaasti naavaisia oksia; niistä rakentelin erilaisia havumajoja. Naavan innoittamana tein ensimmäisestä havumajasta täyspyöreän suojapaikan ja ruokapöydän metsän väelle, kuten hiirille, oraville, jäniksille, peuroille ja hirville.
Toisen havumajan tein rinteeseen kaadetun kuusen kannon ympärille. Havumaja on rakennettu aamupäivän auringon suuntaan ja samalla se suojaa pohjoistuulelta. Tästä tähystysmajasta on hyvä tarkkailla eläimiä; siitä on suora näköyhteys myös rinteen alla olevalle täyspyöreälle havumajalle.
Kolmanen havumajan ”ranka” oli jo ennestään olemassa: viime kesänä keräsin kuivia oksia ja kokosin niistä tiipiitä muistuttavan pyhäkön Konstrundan-taidetapahtumaa varten. Nyt tuo pyhäkkö sai vielä talvisen havukerroksen.
Majanrakennus osui juuri oikeaan ajankohtaan, sillä muutamia päiviä myöhemmin niiden rakentamisesta satoi paljon lunta. Runsas lumi hankaloittaa eläinten ruuanhankintaa. Lumisateen jälkeisenä aamuna ilokseni huomasin, että kahden havumajan ympärillä on peuran ja jäniksen jälkiä. Majojen naavaa oli kadonnut parempiin suihin. Todisteita havumajojen käyttäjistä tallentui riistakameraankin.
Majan pitkää naavaa oli käyty herkuttelemassa.
Jänis on lähellä täyspyöreää havumajaa.
Sattumalta metsässä liikkuessani sain myös videopätkän peltojäniksestä (rusakko), joka oli hakeutunut vanhan kannon pystyyn nousseen juurakon suojiin. Jo useita viikkoja aikaisemmin olimme laittaneet juurakon päälle puunkaadosta jääneitä havuja.
Hankiaskeleeni kuullessaan jänis pinkaisi vauhdilla pakoon tähystysmajan suuntaan.
Näinkin lyhyessä ajassa kuin muutamien päivien säteellä tuli todistettua, että havumajoista on hyötyä metsäluonnon väelle. Olisikin hienoa, jos puiden kaatajat, varsinkin metsien alaharventajat, huomioisivat myös eläimet. Aivan hyvin voisi ottaa laajemminkin käytäntöön sen, että hakkuuhavuista, edes osasta, tulisi rakentaa suoja- ja ruokapaikkoja metsän asukkaille.
Majoja rakentaessa on tärkeää huomioida sisääntuloaukon lisäksi pakoaukko, eli posio. Jos vaikkapa jänis hakee majasta suojaa ja kettu sattuu yllättämään jäniksen, jäniksellä on yhä mahdollisuus poistua pakoaukon kautta. Tähystys- ja täyspyöreän havumajan alaosat jätin sieltä täältä hennon läpimentäviksi. Pyhäkkömäinen tiheämpi oksamaja puolestaan on niin avoin, että se menee paremmin pelkkänä ruokapöytänä kuin suojana. Kerran jänis on tosin papanoinut pyhäkön oviaukon eteen – liekö mielenilmauksena tai sitten maja vaan sattui olemaan juuri sopiva käymälä siihen hätään.
Kertoessani ystävälleni metsänhoidon professorille (emeritus) Erkki Lähteelle havumajoista, hän kannusti minua kirjoittamaan niistä artikkelin ja samalla hän muistutti suojapaikkojen posioiden merkityksestä. Kannustuksen innoittaman sain sitten aikaan tällaista havuhyötyajattelua.
