Tervetuloa syyskuiseen yhteisnäyttelyymme galleria Spectraan! Esillä on maalauksia, mustepiirroksia & runoutta. Olemme itse paikalla koko näyttelyn ajan, joten ilmassa on mahdollisuus tavata taiteilijat ihan kasvotustenkin.
NÄYTTELYN TAUSTAA
Kun rohkeasti antautuu olemassaololle,
voi kokea elämän vapaan
alati muuttuvan energiavirran.
Kun olet -näyttelyn teokset luovat hienovaraisen kulkuyhteyden niin ihmisen sisäisen kuin ulkoisen maailman välille. Me olemme kaikki yhtä ja samaa energiaa, joka vain ilmenee lukemattomissa
eri muodoissa. Sinuna. Minuna. Meidän välisenä yhteytenä. Yhteytenämme ympäristöön. Luontoon. Universumiin.
Me tulemme olemassaolevaisiksi toistemme kautta. Minä en olisi koskaan tehnyt taidetta ilman vanhempiani, ilman äitiäni,
Riitta Ojanperää. Virta kulkee myös toiseen suuntaan: nyt vuosikymmenten jälkeen olen muistuttanut häntä niistä lahjoista ja kyvyistä, jotka ovat aina olleet hänessä läsnä. Ilolla olen seurannut hänen antautumistaan maalaamiselle. Meistä jokaisesta löytyy kaikki tarvittava sydämen tieto siihen, miten toteuttaa luomisvoimaamme
parhain mahdollisin keinoin, jotka tukevat elämäämme – kasvuamme ihmisenä. Kun olemme toistemme tukena, on helpompi muistaa kykymme loistaa ja jopa tehdä unohtuneimmistakin unelmistamme totta.
Saimme paljon uutta voimaa luomistyöhön galleria Spectran näyttelymahdollisuuden varmistuessa. Yhteisnäyttelyn pitäminen on meille kummallekin uusi merkittävä kokemus. Vuosien varrella Riitta
on auttanut minua useiden yksityisnäyttelyiden kuljetuksissa ja ripustuksissa, joten vastavuoroisesti on hienoa nähdä hänen teoksensa gallerian seinillä. Äitini maalaustyyli on aina ihastuttanut minua ja olen onnellinen siitä, että hänen teoksensa pääsevät nyt ensimmäistä kertaa laajemmin esille. Omalta osaltani olen myös tuonut näyttelyyn teoksia, jotka ovat ihan ensimmäistä kertaa esillä, kuten suuri akryylimaalaus Tuhansia olentoja.
Kiitos
kun olet
olemassa
Kiitos
kun olet
juuri sinä
Ja mihin sanat loppuvat,
siitä maalaus jatkaa – –
Tietoa taiteilijoista ja teoksista
RIITTA OJANPERÄ
Syntynyt: 1956, Vaasa
Koti/työhuone: Rantakatu 30, Kristiinankaupunki
Olin 20-vuotias aloittaessani maalaamisen Kaskisten kansalaisopistossa. Siihen aikaan opettajinani toimivat Ines Hjerpe-Österma, Veijo Johansson ja Birgitta Recksen. Olen aina maalannut pääasiassa öljyväreillä. Mallina käytän valokuvia ja erilaiset (ihmis)hahmot inspiroivat minua.
Maalaaminen jäi vuosikymmeniksi. Tuli perhe ja työ haukkasi suuren osan vapaa-ajastani. Tyttäreni, Iidan, innoittamana aloitin työskentelyn uudestaan vuonna 2014. Häneltä olen pyytänyt
aina välillä apua teoksen työstämisessä, varsinkin silloin, jos jokin kohta on vaatinut pientä huoltoa tai muutosta – joskus kyllä koko teoskin on kokenut täydellisen uudelleensyntymän.
Nyt kun olen siirtynyt eläkkeelle, maalaaminen on antanut mukavaa ajanvietettä – tuonut rauhaa. Maalaamisen äärellä kaikki aika kuluu kuin sitä ei olisikaan: taulun parissa unohtaa hetkeksi maailmanmenon, joka on ollut kaikille aika haastavaa viime aikoina.
Tulevaisuudenhaaveenani on ottaa askelia abstraktin maalaustaiteen suuntaan. Mahtava haaste olisi myös pauhaavan meren luominen kankaalle.
KUN OLET -teoksen taustaa
Mitä enemmän olen päässyt kiinni maalaamiseen, sitä vahvemmin pintaan on noussut myös kysymys: olisiko aika tehdä omakuva? Tätä samaa kysymystä tyttärenikin on minulle esittänyt.
Rakensin itselleni autotalliin oman ”naisluolan” – kuntosalin. Siellä veivatessani soutulaitetta katselin seinälle heijastuvaa varjoani. Alkuidea teokselleni oli syntynyt – maalaan varjoni. Toisinaan elämässä voi kokea sivullisuuden tunteita: oman elämän tapahtumia voi havahtua seuraavan varjon lailla. Annoin tuon alkuidean levätä, en ryhtynyt heti työstämään sitä. Selatessani vanhoja valokuvia löysin mustavalkoisen nuoruudenkuvan, jossa pitelen sylissäni kummilastani. Lopulta yhdistin palapelin tavoin samaan teokseen niin nuoruudenkuvan kuin nykyisen varjoni, jonka näin lankeavan autotallin seinään. Maalauksen edetessä, varjo ei ollut enää pelkkä varjo – se suorastaan muuttui valoksi tai jopa taustalla seisovaksi
suojelijaksi. Teoksen työstämisen aikana kankaalle heijastui ikkunalla roikkuvan pienen lintumobilen varjo; sen hentous on löydettävissä maalauksesta. Lintu symboloi minulle inkarnaatiota. Teoksessa kietoutuu yhteen ihana nuoruus ja kultainen vanhuus sekä
symboliikkaa siitä, kuinka emme loppujen lopuksi ole koskaan yksin
– olemme yhtä jatkumoa. Yhtä elämää.
IIDA OJANPERÄ
Syntynyt: 1983, Kaskinen
Koti/työhuone: Suurilantie 301, Tarvasjoki
“Kun sydän on täynnä pikkulintuja, ei jää tilaa vihalle eikä katkeruudelle.”
Elämä itsessään on taidetta. Ja taide elää – –
Kaksi lausetta, joissa on voimaa tuoda ihmiset yhteen – ymmärrykseen. Taide tapahtuu aina yhteydessä toisiin; tällä tarkoitan sitä, ettei taiteilija koskaan luo täysin yksin, hänen rinnallaan on joukko ihmisiä ja muita näkyviä/näkymättömiä tekijöitä, jotka auttavat taideteoksen synnyssä. Voisin sanoa, että taideteos muuttuu olevaiseksi kohdatessaan jonkun muunkin kuin taiteilijan oman katseen. Sama koskee koko olemassaoloa: on merkityksellistä, että meistä jokainen tulee huomatuksi. Nähdyksi tuleminen, hyväksyvä katse, on tärkeää – sillä on jopa parantava vaikutus.
Minulla on tutkinto Turun Taideakatemian valokuvauslinjalta (2004-2008). Valokuvaamisen ohella minua on aina kiehtonut taiteen monimuotoisuus. Rakastuin piirtämiseen ja maalaamiseen jo lapsena.
Tavallaan olen opintojen jälkeen piirtänyt tien takaisin juurilleni.
Oli sitten kyse mustepiirroksista, runoudesta tai jostain muusta taideilmaisun muodosta, teoksiani yhdistää sama henki. Teokseni kuljettavat (ihmis)luonnon ilmiömaailmojen äärelle ja jopa syvemmälle, niiden taakse. Luovuudelle täytyy antaa tilaa nousta luonnollisesti pintaan, siksi hiljaisuudella onkin minulle valtava merkitys taiteen tekemisessä – se on kaiken alkulähde. Vetäytyminen ympäristön hälinältä ja ennen kaikkea oman mielen hälinältä luo tilaa uusien ideoiden synnylle. Toivon myös taiteen kautta antavani ihmisille mahdollisuuden antautua heistä itsestä löytyvälle hiljaisuudelle – tai toivon edes antavani pienen välähdyksen kipinän sen olemassaolosta. Parhaimmillaan taiteella on taito tuoda sekä palauttaa ihminen tähän hetkeen, läsnäoloon.
Minulla on ollut näyttelyitä sekä Suomessa että ulkomailla (The Secret Garden, Kinvara, Irlanti; Oxfordin kansainväliset taidemessut, Englanti; YK:n päämaja, New York, USA). Teoksiani on julkisissa ja yksityiskokoelmissa niin Suomessa kuin ulkomailla, kuten Albertina museossa Wienissä, Itävallassa. Muutamia runojani on julkaistu italiaksi (kääntäjä: Antonio Parente) ja englanniksi (julkaisija: Belleville Park Pages, Pariisi, Ranska). Olen julkaissut pari omakustanteista
sarjakuvaa (One ja My Name Is Cucujo and I have a mission). Olen kuvittanut lehtiä (mm. TS, Turku), kirjoja (mm. Jouni Hallikainen; Tie nimeltä Yin) ja levynkansia (In Gowan Ring & Goodbye Ivan) sekä
suunnitellut tunnuksia (mm. Runo-Kaarina, Kaarina). Esittävien taiteiden puolelle olen poikennut maalaamaan lavasteita (Linnateatteri, Turku).
TUHANSIA OLENTOJA -teoksen taustaa
Keväällä 2022 otin esiin Thousands of Bees -maalauksen (Tuhansia mehiläisiä), jonka luulin saattaneeni lopullisesti valmiiksi jo vuonna 2013. Teos oli ollut varastossa viimeiset viisi vuotta. Enpä tiennyt mitä oli edessä – teoksen totaalinen transformaatio siitä hetkestä lähtien,
kun rullasin sen jälleen auki.
’Thousands of Bees’ perustuu vuoden 2012 omakohtaiseen kokemukseeni keskellä metsää Saint-Privatissa, Ranskassa. Vietin aikaa Eco Chateau de Cautinessa muusikkokaverini B’n luona.
Eräänä aamuna istuskellessani metsässä puiden lehtien huojunta tuulessa vasten aurinkoa näyttäytyi yhtäkkiä tuikkivana tähtitaivaana. Koin hetkessä kaiken yhteenkuuluvuuden ja samanaikaisuuden
– olemassaolon ajattomuuden. Kaikki oli yhtä yhtenäistä energiavirtaa.
Suomeen palattuani halusin maalata sen, mitä olin kokenut Ranskassa, mutta huolimatta tuosta vahvasta kokemuksesta teoksen maaleihin pääsi sekoittumaan samana vuonna näkemäni uni tuhansista mehiläisistä sekä valoa loistavista puista ja kukista. Annoin maalaukselle nimen ’Thousands of Bees’. Eco Chateau de Cautinessa tapaamani muusikkokaverini inspiroitui myös unestani niin, että kirjoitti siitä kappaleen, ’Thousands of Bees’. Kappale julkaistiin ep:nä,
jonka kansitaiteeksi maalaukseni päätyi ja kyseinen kappale löytyy myös In Gowan Ringin lp:ltä ’The Serpent and the Dove’.
Nyt useiden vuosien jälkeen halusin tehdä Thousands of Bees -teoksesta valovoimaisemman. Harmonisemman. Totuudellisemman. Koin, että olin liikaa painottanut maalauksessa mehiläisunen
merkitystä enkä kokemustani metsän siimeksessä Ranskassa. Ensiajatus oli teoksen vähäiset korjaukset, mutta lopulta maalaus koki niin radikaalin uudistumisen, että jopa sen nimi muuttui. Nimi nousi pintaan ponnistelematta. Eräänä päivänä kesken maalaamisen riensin kirjoittamaan muistiin lauseen englanniksi: Thousands of Beings – different light forms of one consciousness. It’s not a dream anymore, like Thousands of Bees, but a fully awaken reality. Tuossa hetkessä syntyi teoksen uusi nimi. Thousands of Beings. Tuhansia olentoja. Teosta maalatessa kaikki vanhat ajatuspolut huuhtoivat. Antauduin muutokselle. Teoksen uuden version valmistuessa ymmärsin, ettei se ainoastaan heijastellut mennyttä kokemuksestani Ranskassa, vaan ennen kaikkea teos resonoi sen kanssa, miten koen elämän juuri nyt. Ja ehkä maalaus avaa uuden näkymän tulevaisuuteenkin?
Keväällä 2022 Taiteen edistämiskeskus on tukenut työskentelyäni
Tuhansia olentoja -teoksen parissa.