RAUHASSA HELLASSA
Minun ja Riitta Ojanperän (äitini) Rauhassa-näyttely sai yllättävän jatkotarinan juuri, kun teokset oli tarkoitus ottaa alas seiniltä. Alunperin näyttely oli ajatuksena paketoida kasaan perjantaina 31.5.2024. Meiltä pyydettiin, jos teokset voisivat olla Hella Galleriassa vielä viikonlopun yli. Seuraava näyttelykään ei ollut heti perään aukeamassa ja samaan rakennukseen, missä galleria sijaitsee oli tulossa lauantaiset ylioppilasjuhlatkin. Juhlien järjestäjäkin laittoi meille kiitos-viestiä siitä, että näyttely sai jäädä extrapäiviksi. Ensimmäinen kerta, kun näyttelylle on pyydetty jatkoa! Tämän lisäksi hienon päätöksen koko näyttelylle antoi se, että Riitta myi elämänsä ensimmäisen öljyvärimaalauksen, jonka nimi – ILO – jo kertoo, miltä meistä tuntuu, kun taulu löysi uuden kodin. Näyttelystä saamamme palaute oli ja on edelleen sydämen ILO. Minulle aukeni näyttelyn kautta myös täysin odottamaton ILO – uusi maailma poikkihuilun pariin. Kiitos, kiitos, kiitos – lähelle & kauas!
LUOVUUDEN HELLAS
Kun viimeinen viikko Rauhassa-näyttelyä pyörähti käyntiin, suunnistin yhdessä puolisoni Jounin kanssa Sivotan sydämeen, Kreikkaan. Maisemanvaihdos antaa aina omalla tavallaan uutta luovaa virtaa: loman lomassa tuli esimerkiksi tehtyä pieniä äänityskokeiluja Joonianmeren äärellä ja soljuttua silkkihuivin kanssa vedessä – Jouni auttoi tallentamaan tämän allashuivittelun. Loppumatkasta huomasin myös pitäneeni eräänlaista kuvamuistiota: olin nimittäin valokuvannut lähes päivittäin samaa hotellin parvekkeelta avautuvaa maisemaa. Alempaa löydät painikkeen Sama maisema on aina eri -kuvamuistioon. Valokuvasin arkisempiakin asioita, kuten persoonallisen näköisiä roskiksia; osa näistä kuvaruuduista saattaa päätyä myöhemmin Arjen ihanuuksiin.
