Tuomas Anhavan suomentama syvällinen tankakokoelma, Kuuntelen, vieras, on yksi niistä kirjoista, joka on selvinnyt jokaisesta muutostani. Toki olen joskus ottanut kirjan hyllystä sellaisin ajatusottein, että annan sen eteenpäin, mutta jokaisen luopumishypistelyn jälkeen kirja on kuitenkin aina palautunut takaisin hyllyyn.
Alun perin sain kirjan lahjaksi ystävältäni. En muista tarkkaa ajankohtaa, koska hän antoi runokokoelman minulle. Kenties vuonna 2005. No, joka tapauksessa sain sen 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Saamani kirja on neljäs painos, vuodelta 1972. Kokoelman ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1960. Tankakokoelmasta löytyy Kanemorin kirjoittama runo, Salata koetan, joka teki minuun vahvan vaikutuksen jo ensilukemalla.
Salata koetan
turhaan – rakkaus näkyy
kasvoistani niin
että kaikki kysyvät:
mikä nyt painaa mieltä?
En ole koskaan sen kummemmin etsinyt tai edes ajatellut etsiväni muita Anhavan kääntämiä tankakokoelmia, koska en ole tiennyt sellaisten olemassaolosta mitään ennen kesäkuuta 2023. Tokihan olisin voinut aikanaan etsiä tietoa internetistä, jos olisin halunnut, mutta tämäkään vaihtoehto ei ole käynyt millään tasolla mielessäni. Olen ollut varsin tyytyväinen siihen, että minulla on tuo yksi ja ensimmäinen Anhanvan kääntämistä kokoelmista.
Enpä olisi odottanut, että maanantaina 12. kesäkuutta ennen Patti Smithin Kulttuuritalon konserttia Vihreä Planeetta mullistaa pienen tankamaailmani. Heti antikvariaattiin sisään tultaessa aukeaa näkymä jyrkistä portaista kirjaparvelle. Nopea vilkaisu riittää kertomaan, että on parempi nousta suoraan ylätasanteella, sillä alakerta on ruuhkainen. Tällä ruuhkalla tarkoitan ahtaassa tilassa liikkuvaa kahta muuta asiakasta. Yläkerrassa seinän takaa kantautuu riitelyn ääniä. Kirjakaupan omistaja laittaa klassisen musiikin soimaan. Mikään ei herätä kiinnostustani parven kirjoja kohtaan. Tulen alas. Puikkelehdin hyllyjen välissä, kunnes jään seisomaan itämaisen kirjallisuuden eteen. Tuijotan ohutta kirjan selkää. Tuomas Anhava, Täällä kaukana. Otan kirjan käteeni. Kansi on yksinkertaisesti kaunis. Ajattelen, että tässähän olisi hyvä syntymäpäivälahja ystävälleni, joka antoi Kuuntele, vieraan, vaikka samaan aikaan herää suuri halu pitää tämä vielä toistaiseksi tuntematon tankakokoelma itselläni. Kirja lähtee matkaani Vihreästä Planeetasta. Puolisoni ostaa sen minulle samalla, kun maksaa omat itämaisen kirjallisuuden löydökset.
Seuraavana aamuna Patti Smithin konsertin jälkeinen inspiraation voima virtaa yhä kehossani enkä malta olla uppoutumatta hänen Päivien kirjaan, jonka ostin heti konsertin jälkeen, kun koko Kulttuuritalon ala-aula kaikui mukavasti tyhjyyttään. Jos olisin tiennyt Pattin olevan konserttipäivänä Oodissa jakamassa kirjatietouttaan klo 14.00.-15.00, olisin ostanut kirjan suoraan häneltä. Sattumoisin noihin aikoihin kuljimme puolisoni kanssa Oodin ohi kohti Art Cafen Taideterassia. Mutta – joka askeltahan ei voi eikä aina halua etukäteen piirtää karttaan. Siksipä juuri tuona hetkenä jalat veivät meidät kahville kauniiden puiden katveeseen. On ihana vaeltaa päämäärättömästi tai tehdä päätöksiä viime hetkellä.
Tiistaipäivän käännyttyä kohti iltaa avaan vihdoin Anhavan Täällä kaukana -kokoelman. Sen sanat tuntuvat niin läheisiltä, että intoilen ääneen: ”Tämä on niin minun kirjani!”.
Luen kirjan kannesta kanteen yhdeltä istumalta. Sen tankakudelmat kietoutuvat sydämeeni kuin hämähäkkien luomat mestariteokset – nuo hienovaraiset pienoisuniversumien välkehtivät verkostot. Fukayabun tankaan voi varmasti moni samaistua.
Miten mieletön
voi olla ihmissydän –
että silloinkin
kun olemme yhdessä
on ikävä sinua!
Vihreästä Planeetasta löytynyt Anhavan Täällä kaukana on ensimmäinen painos vuodelta 1975. Kerron ystävälleni löydöstä ja siitä, kuinka alun perin suunnittelin antavani kirjan hänelle, mutta päädyinkin pitämään sen itse. Kyseinen kirja on Anhavan kolmas tankakokoelmakäännös. Kolmannen kokoelman löydyttyä luonnollisesti ymmärrän toisen kokoelman olemassaolon. Kerron ystävälleni tämän kokoelman, Oikukas tuuli, puuttumisesta. Ystäväni kirjoittaa minulle Täällä kaukana olevan hänen ja veljensä ”yhteinen kirja”. Anhavan toisesta tankakokoelmasta hän toteaa: ”Oikukas tuuli…sekin on jossain jossain” .
Lauantaina heinäkuun 22. päivänä kesätuuli näyttää tietä kohti Forssan kirpputorimaailmoja. Suomessa on paljon paikkoja, missä en ole koskaan käynyt. Forssa on yksi niistä. Hämärä mielikuva kyllä elää siitä, että vuosikymmeniä sitten olisin bussimatkalla pysähtynyt Forssan linja-autoasemalle, mutta muisto perustuu hyvin hataraan muistijälkeen.
Forssan Rento-kirpputorilla näen yhdessä loosissa The Irish Phrase Book -nimisen kirjan ja kelttihenkeä henkivän sarvenmuotoisen siron kynttilänjalan. Kumpikin tarttuu matkaani. Kun käännän selkäni, näen Anhavan tankakokoelman. Mielessä ei ehdi käydä ainuttakaan ajatusta, kun kädet ovat jo tarttuneet kirjaan ja sydän on täynnä löytämisen riemua. En edes heti tajua piteleväni Oikukasta tuulta. Selaan kirjaa. Siinä ei ole hintaa. Tankakokoelman alla on lastenkirja, Magic in the air tai jotain muuta tuulen taianomaisuuteen liittyvää. Lastenkirjan hinta 0,50 senttiä. Oikukas tuuli kulkee kanssani kassalle. Kerron kirjan olevan hyllystä numero 117 ja vailla hintaa, mutta samaisen hyllyn toinen kirja maksaa 0,50 senttiä. Odotan vähän jännittyneenä kassan takana seisovan naisen reaktiota. Tuulikin vaimenee odottamaan vapautumistaan. Nainen toteaa hyvin rentoon sävyyn: ”Olkoon tämänkin hinta sitten se 0,50 senttiä.”
Ympyrä on sulkeutunut. Nyt kaikki kolme tankakokoelmaa ovat jälleen yhtä. Oikukas tuuli ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1970. Kirpputorilöytöni on kuudes painos, vuodelta 1986. Jälleen kerran kirjoitan ystävälleni kirja-aarteestani: ”Puuttuva osa löytyi! Oikukas tuuli se on jossain, kuten aiemmin kirjoitit!”. Tämä kesä on ollut tankarunouden taikamatkaa. Kuin enteenä tulevasta, ennen puuttuvan kirjan löytymistä, kirjoitin omia tuulen inspiroimia runoja. Tässä niistä yksi.
Tuuli tyyntyy
kuuntelemaan hiljaisuutta
Samalla tavalla
rakastavat sielut
ovat läsnä toisilleen
Kunnioittaen
Täynnä myötätuntoa
Iida Ojanperä 2023
